sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tutkija turistina

Perheeni tuli Skotlantiin kahdeksi viimeiseksi viikoksi ja yritin näyttää heille parhaat puolet niin Aberdeenistä kuin Skotlannistakin. Kävimme ystäväni Gracen opastuksella linturetkellä Don-joen varressa. Näimme haikaroita, joutsenia, erilaisia lokkeja, tiltaltteja ja lukusia muita pikku lintuja, mutta emme valitettavasti kuningaskalastajaa, vaikka sekin siellä pesii. Itse toivoin myös näkeväni saukkoperheen, mutta saukotkin pysyttelivät piilossa. Hylkeitä sen sijaan oli meren rannassa useita.





Juhannuksena kiersimme Glasgow’n ja Edinburghin sekä teimme pienen kiertoretken oikeille Ylämaille akselilla Loch Lomond – Inverurie – Oban – Glencoe. Viimeisellä viikolla teimme vielä pienen retken Invernessiin ja risteilimme Loch Nessillä. Saimme siis jonkin verran kokemusta Skotlannin matkailijoille tarjoamista nähtävyyksistä ja palveluista. Glasgow’ssa saimme kyllä parasta ”palvelua”, sillä oppaanamme olivat siellä asustelevat Mari ja Anna sekä Buckley-koira. Juhannusaatto sujui rattoisasti puistoja ja katuja kierrellen, syöden ja kahvitellen.

Skotlannissa on helppoa olla turisti – nähtävää on paljon ja valikoimaa erilaisista palveluista on tarjolla runsaasti. Varailin itse bussikierroksiamme netistä ystävien suositusten perusteella. Kiertomatkamme Ylämaille kesti 7 tuntia ja sen hintaa koko porukalta tuli lähes 200 euroa, mutta retki oli ehdottomasti hintansa väärti. Matkaa tehtiin pikku bussilla, johon mahtui max. 16 henkilöä ja tämä takasi sekä jouhevan liikkumisen kapeilla teillä että myöskin henkilökohtaisen palvelun matkan aikana. Bussin kuljettaja oli kilttiin, vaelluskenkiin ja tuulitakkiin pukeutunut Murray. Matkan aluksi hän kyseli kaikilta mistä olimme ja koko matkan ajan hän kertoi tarinoita Skotlantiin ja ennen kaikkea tietysti ohitettaviin paikkoihin liittyen ja soitti välillä tarinoihin liittyvää musiikkia. Mieleeni jäi ennen kaikkea oppaamme huumori ja se ystävällinen, mutta ei tunkeileva tapa, jolla kaikki matkustajat huomioitiin. Tarinoita saimme kuulla myös Loch Nessin kierroksellamme, jossa bussi kuljetti meidät satamaan ja haki meidät laivaretken päätyttyä Urquhartin linnasta. Nessienkin näimme - tai ainakin kuvittelimme näkevämme.





Skotlannin historiassa on synkkä jakso, joka nousi esille molemmilla bussikierroksilla. Highland Clearances eli Ylämaiden puhdistukset alkoivat 1700-luvun puolen välin tienoilla ja kestivät noin 100 vuotta. Kuulemani mukaan puhdistukset alkoivat, koska maanomistajat tajusivat, että saisivat maalleen suuremman tuoton kasvattamalla lampaita kuin antamalla sen vuokralle viljelijöilleen. Niinpä ihmiset ajettiin pois. Ihmiset muuttivat kuka minnekin elannon perässä ja Ylämaat tyhjentyivät. Osa ihmisistä sai työtä teollistumistaan aloittelevasta Glasgow’sta, osa jopa lähti siirtolaiseksi Amerikkaan. Monille perheille siirtymät koituivat kohtalokkaiksi. Puhdistukset aiheuttivat kulttuurisen trauman, jonka jäljet ovat yhä näkyvissä kulttuurissa monenlaisina kertomuksina. Se näkyy yhä myös politiikassa ja jopa maisemassa, jos sitä vain osaa etsiä. Lisätietoa puhdistuksista löytyy esim. BBC laatimalta sivustolta tai esimerkiksi Paul Basun tutkimuksesta Narratives in Landscape. Osittain varmasti puhdistusten aiheuttamien pakotettujen siirtymien takia myös sukututkimus on Skotlannissa hyvin näkyvää. Esimerkiksi Invernessissä on suuri sukututkimuskeskus, jonne voi mennä etsimään tietoa omista skotlantilaisista juuristaan, jos sellaisia sattuisi olemaan. Keskus ei kylläkään ole tuo kuvassa näkyvä rakennus. Se on Inveraray Castle - kyllä, juuri se linna, jonne Downton Abbeyn väki matkusti jouluksi.



Oma vierailuni Skotlannissa on päättynyt ja kirjoitan tätä jo omassa keittiössäni. Aika Aberdeenissa on ollut antoisaa ja hedelmällistä ja haggiksen lisäksi tuliaisina on paljon uusia ajatuksia ja kokemuksia. Suuri kiitos kuuluu kaikille tapaamilleni ihanille ihmisille, jotka ovat tehneet tutkijavaihdostani elämyksen. Kiitos siis teille kaikille! Niin paljon jäi kuitenkin näkemättä ja kokematta, että toivottavasti pääsen Skotlantiin uudestaankin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti