Matkalla meinasin saada golfpallosta päähäni, sillä rantatien toisella puolella on golfkenttä. Golffarit olivat kyllä satojen metrien päässä, mutta niin vain pallo kopsahti kävelytielle muutaman metrin päähän. Onneksi ei osunut.
Aallokossa lokkien takana leikki hylje. En ensi uskonut silmiäni vaan luulin sitä joksikin ajopuuksi tai muuksi roskaksi, mutta sitten huomasin, kuinka se aika ajoin pompahti pintaan katsomaan ja taas sukelsi aaltoihin. Harmi, etten saanut sitä kuvaan.
Vaikka meri ja ihmiset olivat kuljettaneet rannalle vaikka minkälaista roskaa, oli siellä myös luonnon oma taidenäyttely, josta ohessa muutama esimerkki.
Paluumatkalla poikkesin hautausmaalle. Täkäläiset hautausmaat ovat varsin mielenkiintoisia ja siellä voisi viettää useammankin hetken tutkien erilaisia muistomerkkejä.
Muistomerkkejä on muuallakin kuin hautausmaalla. Yhteen hyvin surulliseen, mutta samalla hellyttävään muistomerkkiin törmäsin matkallani merelle. Se on lapsilta ja mieheltä vaimolle ja äidille.
Kevään tulo etenee täällä aika hitaasti. Puiden lehdet ovat olleet aukeamaisillaan jo monta viikkoa. Muutamat puut ja pensaat kuitenkin jo kukkivat ja tuoksuvat. Tarvinneeko sanoakkaan, kuinka kovin tänäänkin tuulee.
Mukavaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti